Kauan sitten, syvällä lumisessa metsässä, oli lumimyrskyn aika. Metsä oli täynnä taianomaista lumoa, ja sen puut kaartuivat kuin hopeiset riemukaaret. Lumikiteet leijailivat hiljalleen alas kuin taianomaiset perhoset. Tässä lumisessa metsässä asui kaunis ja salaperäinen nainen, jonka nimi oli Elara. Hänen kauneutensa oli verrattavissa tähän lumiseen lumoavaan maailmaan, ja hänen vaatteensa hohtivat kuin kimalteleva kulta.

Eräänä talvisena päivänä metsässä kuljeskeli nuori metsästäjä nimeltä Alaric. Hän oli rohkea ja uljas, aina valmis seikkailemaan ja etsimään harvinaisia ​​saaliita. Kuullessaan Elaran maineen hän päätti lähteä metsästämään, ei saalista, vaan salaperäistä kaunotarta.

Kun Alaric kulki syvemmälle lumiseen metsään, hän alkoi huomata taianomaisia valoja ja kuulla lumikiteiden laulavan ympärillään. Metsä oli täynnä salaisuuksia, ja Alaric tunsi, että hän oli matkalla kohti jotain suurta. Hän seurasi lumikiteiden johtamaa polkua, kunnes hän saapui valkoisen puun luo, joka oli koristeltu hohtavilla kukilla.

Puun juurella seisoi Elara, kaunis kuin aamuaurinko. Hänen hiuksensa hohtivat kuin kullan ja hänen silmänsä loistivat kuin tähdet. Hän kutsui Alaricia lähemmäs ja kertoi hänelle tarinan lumisesta metsästä ja sen taionomaisista voimista. Hän kertoi, kuinka metsä suojelee kaikkia, jotka kunnioittavat sen kauneutta ja voimaa.

Alaric ja Elara viettivät yhdessä aikaa lumisessa metsässä, tutkien sen ihmeitä ja kuunnellen sen tarinoita. Heidän rakkaudestaan tuli voimakas ja kaunis kuin metsä itse. Heidän tarinastaan ​​tuli satu, joka kertoi rakkaudesta ja luonnon voimasta.