Mieleni kammiossa istuin, kädet vapisevina ja pelon vallassa. Huoneen seinät tuntuivat sulkeutuvan yhä tiukemmin ympärilleni, ja ahdistus puristi rintaa kuin näkymätön kahle.

Käteni tuntuivat vieraalta ja voimattomalta, kuin ne olisivat irronneet omasta hallinnastani. Ne eivät totelleet minua, vaan vapisivat kuin lehdet tuulessa, aiheuttaen sydämeeni syvää levottomuutta.

Yritin taltuttaa pelkoani ja hallita väriseviä käsiäni, mutta mitään ei tuntunut auttavan. Ahdistus vyöryi ylitseni aaltoina, ja tunsin itseni hukkuvan sen alle, kuin syvyyksiin vetävän pyörteen vietäväksi.