Eräänä yönä, kun Alfonsine nukkui levottomasti ahtaassa asunnossaan, hän upposi syvälle unien maailmaan. Unessaan hän kulki Wienin kujilla, mutta kaikki ympärillä oli vääristynyttä ja outoa. Kadut mutkittelivat kuin ihmismielen sokkeloissa, ja valaistus loi varjoja, jotka näyttivät piilottelevan salaisuuksia. Alfonsine tiesi olevansa unessa, mutta hän ei voinut vastustaa uteliaisuuttaan. Hän jatkoi kävelyään, kunnes saapui vanhan kirjaston…