Olen yrittänyt saada yötaivaan reseptiä, mutta se on vain liian kultaista salaattikastiketta?
Kuunsirpille kuiskasin salaa, ”Kuule, miten se tehdään, anna mulle se resepti nyt!”
Mut kuu vain hymyili, valaisi yön, eikä sanaakaan antanut, voi ei.
Kokeilin tähtiä niin monia, jopa komeettoja metsästin,
Mut ne vaan lähetti mulle säteitä, hymyjä ja silmäniskuja sen sijaan.

Yritin pyytää pimeyden mestareilta, tähtitaivaan keittiömestareilta,
Sanoivat, ”Yötaivas on taikaa, eikä se ole ruokalistallamme meillä.”
Mut en antanut periksi, jatkoin etsintääni, öisin valvoen,
Kunnes eräänä yönä sain idean, niin nerokkaan ja hohtavan.

Se ei ollut resepti, mutta se oli parempi kuin se,
Otin mukaani ystävät ja soihdut, teimme oman taivaan, voitteko kuvitella!
Tähdet olivat vain kimaltelevia heijastuksia hymyistämme ja naurustamme,
Ja kuu nautti seurastamme, iltaisin se meille loisti, oi miten taianomaista!